Yhteystiedot

Maria Ärje
Kirkkotie 5
41770 Joutsa

FINLAND

Gsmnro:
044-954 7394



Share |

Tänään, 20.03.2010, olen nipin napin selvinnyt lumipyryn alta.
Katon lumimäärä sen kuin vain kasvaa, mutta kylältä ei saa apua
lumen pudotukseen. Naisena en uskalla katoille kiivetä.

 

16022010_012.jpg

 

**************

Hämmästelen suomalaista yhteiskuntaa nyt entisenä kaupunkilaisena ja entisenä valtioneuvoston kanslian virkailijana. Valtioneuvoston kanslia on siis pääministerin toimisto, eli englannista käännettynä Prime Minister´s Office.

Miksikö hämmästelen suomalaista yheiskuntaa tänä päivänä?

No, hämmästelen sitä missä on meidän nopea muuntautumiskykymme erilaisissa elämän tilanteissa.

Suomesta on nyt rivakassa tahdissa kaatuneet firmat ja työt alkavat olemaan kansalta lopppu tai no melkein loppu.

Kaupungissa tätä asiaa ei niin huomaa. Soitin entiselle ystävälleni, joka on valtion virassa töissä. Hän on ollut siinä varmasti noin 30-vuotta. Kyselin niitä ja näitä. Ja huomasin, että ei hänen maailmansa ole muuttunut. Kaikki soljuu mukavasti eteenpäin niin kuin ennenkin. Lamaa ei huomata:- Ei hän nähnyt Suomen työttömyyslukuja, ei leipäjonoja, ei mitään muutakaan muutosta, mutta, kas, minäpä näen täällä maaseudulla paremmin, miten lama koettelee kansalaisia ja nujertaa heidän talouksiaan nurin pikku hiljaa.

Muuntautumiskyky -sana nousi alitajunnastani esiin tuon puhelun jälkeen. 

Aloinkin miettimään, onko Suomessa lainkaan virkamiesryhmää, joka osaa suunnitella nopeat muutokset yhteiskuntaan silloin, kun muuntautumista tarvitaan?

Yli kolmekymmentä vuotta, jos talloo samoja työpolkuja, niin silloin ihminen eittämättä sokeutuu. Hän näkee vain oman alueensa  ei siis kokonaisvaltaista muutosta yhteiskunnassa. Miten voisi nähdä ja tuntea jos oma ura pysyy samana ja palkka aina pikkuisen nousee. Näinpä jäin tuon puhelun jälkeen ihmettelemään asioita, ja sitä onko Suomessa virkamiesryhmää, joka osaa puuttua asioiden kulkuun silloin, kun yhteiskunta sitä tarvitsee, eli tehdä muutoksia. Onko sellaista asiantuntijaryhmää, joka aina uudistuu henkilöineen, jotta kykenevät näkemään, mitä ripeitä muutoksia yhteiskunta kaipaa sen hetkiseen tilanteeseen.

Yhteiskuntaan pitäisi tilanteiden mukaan perustaa uusia ammatteja ja poistaa turhia ammatteja eli sen mukaan kuin huomataan tarpeelliseksi tehdä tällaisia toimenpiteitä. Maa ei pysy pystyssä titteleillä, johtaja se ja johtaja tämä, vaan tämä johtajuuskulttuuri vie rahavarat ja kaataa Suomen, että humahtaa.  

Maa tarvitsee osaavia työntekijöitä. Työtä tehdään tietokoneilla tehokkaasti. Sihteereitäkään ei siis liiemmin kaivata, sillä tietokoneessa yhdistyy johtaja/sihteeri.

Minä teen tässä nyt kansalaisena oman velvollisuuteni maalle, eli yhden ehdotuksen millä edistää maata ... niin, niitä on kaikenlaisia asioita joilla me itsekukin voimme pyrkiä edistämään ja ylläpitämään maasssa hyvinvointia.

Teepä sinä oma ehdotuksesi, niin kuin minä nyt teen.

Minun silmät näkevät asiat niin,  että pienestä se suuri alkaa.

Nyt ehdotankin, koska itse tarvitsen seuraavaa, määrättäväksi joka kuntaan ja niemen notkoon sellaisen työn, voisi olla kunnan/kaupungin työntekijä, joka on kuin nokikolarin työ, eli talojen kattojen tarkastaja/korjaaja, eli tavallaan peilikuva nokikolarista.

"Kattomestari" kävisi joka syksy puhdistamassa talojen katot ja rännit, tarkastaisi, että talojen katot ovat ehjät, ja jos eivät korjaisi ne. Talvella hän tarpeen vaatiessa kiertäisi pudottaisi liiat lumet pois. Tämä kuuluisi olla yhtä pakollinen työ kuin nokikolarin työ on.

Katto on tärkeä talossa, jotta ei pääse muodostumaan kosteusvaurioita, eli kannattaisi aloittaa nyt tässä tapauksessa yläkerrasta eteneminen talon huollossa. Näin varmistettaisiin, että talossa ei pääse tapahtumaan yllättäviä vahinkoja eli lopulta säästämme rahaa ennalta ehkäisyllä.

*****

Edellisen kirjoituksen johdosta sain viestejä.

Kiitän teitä kaikkia, jotka olette muistaneet minua kysymyksillänne.

Vastaan jälleen tämän netin kautta teille kaikille.

Moni kysyi minulta, mikä kumma on tämä suomenruotsalainen ihminen? Voisinko vastata tähän kysymykseen. Totta kai minä voin vastata ja tuoda oman näkökantani esiin tässäkin kysymyksessä.

Itse olen isäni suvun puolelta suomenruotsalainen.

Äitini oli täysin perussuomalainen. Hän ei suostunut edes opettelemaan ruotsin kieltä. Näinpä meillä puhuttiin koko ajan suomen kieltä. Isoäitini opetti minulle perussanastoa ruotsin kielestä, mutta jo isäni isä oli julistanut eräänä päivänä silmät kiiluen, että nyt me olemme suomalaisia ja meidän perheessä puhutaan nyt vain suomen kieltä. Näinpä isäni puhui mielestäni erittäin hyvää suomen kieltä ja opetti meitä lapsia puhumaan suomen kieltä niin, että hän poisti puheistamme aina murteet, jos niitä sattui sanoihimme lipsahtamaan.

Isän suvun sukututkimuksen myötä aloin jo miettimään mikä on tämä suomenruotsalainen kulttuuri. Mietin sitten mikä on savolainen kulttuuri? He puhuvat aivan omanlaista kieltä. He asuvat määrätyllä alueella Suomessa.

Mietin mikä on hämäläinen kulttuuri?

Vastaus oli samanlainen kuin savolaiskysymykseen.

Sitten mietin mikä on suomenruotsalainen kulttuuri?

Suomenruotsalaisia asuu siellä täällä Suomea.


Suomenruotsalaisilla ei ole tällaista voiko sanoa maassa sijaitsevaa rajoitettua maa aluetta/asuinaluetta missä vain heitä asuisi. 

Näinpä ajatukseni lopulta lipsahtivat siihen aikaan, kun Suomi oli Ruotsin vallan alla!

Meidän sukumme asusti silloin Perniössä.

Siellä olivat sukumme suuret maaplantaasit, jotka sittemmin Ruotsin kuningas otti itselleen ja muodosti sinne Kuninkaan kartanon.

Näin sukumme menetti maitaan. Suvustamme myös aina yksi poika joutui sotimaan Ruotsin vallan aikana, niin että hän ei saanut tulla sodasta pois kuin arkussa, eli sukumme uhrasi aina yhden pojan Ruotsin vallan aikana. Näistä toimista, eli maan luovutuksesta ja suvun yhden miehen hengen uhraamisesta suvut saivat aatelissuvun arvon. Sukumme historiaa tutkiessa minulle selvisi, että meidän suku ei ollut ottanut aatellisuutta vastaan. - No, enpä kyllä ihmetellyt tätä asianlaitaa, että miksi ei ollut ottanut vastaan.

Käydessäni läpi sukumme miehiä, niin päädyin lopuksi tutkimaan isäni luonnetta ja hänen isänsä luonnetta jne. Sukumme miehistä löytyi luonteenpiirteistä vahvasti sanat, oikeudenmukaisuuus, isänmaallisuus ja sen kunnioittaminen, ja ainainen vaatimattomuus!

Vaatimattomuus korostui juuri näissä arvonimityksissä. Tämä tuli ilmi varsinkin talvisodan päättymisen jälkeen jaettaessa "arvomerkkejä" sotamiehille. Sukumme miehet eivät ottaneet vastaan kuin vaatimattomimmat ja pakolliset arvot. He siis katsoivat, että he eivät suinkaan ole parempia kuin muutkaan sotilaat, sillä jokainenhan pyrki kantamaan kortensa kekoon sota-aikana sen mitä kykeni.

Tuosta päädyin sitten miettimään mikä on suomenruotsalainen kulttuuri?

Suomenruotsalaisuus on jäänne tuolta ajalta, kun olimme Ruotsin vallan alla.

Me kaikki olemme tavallaan olleet ns. suomenruotsalaisia, koska Ruotsi oli vallannut maamme.

Joillakin alueilla alettiin puhumaan enemmän ruotsin kieltä kuin toisilla. Ja joillekin tämä kieli jäi perinnöksi, mennen aina toiselta sukupolvelta toiselle, aivan kuin savolaiset pitävät yllä omaa kieltään.

Miten minä tähän johtopäätökseen päädyin?

Oman isoisäni eleen kautta julistaa omassa perheessään vaimolle ja lapsille, että nyt olemme suomalaisia ja puhumme tästä lähtien kotona vain suomen kieltä! Tuo oli siis jyrkkä määräys alkaa muuntautumaan! Harva taitaa kyetä noin
radikaaliseen päätökseen, mietin minä, kun luin sukumme historian sivuja.

Isälläni oli tyyli arvostaa, eli jatkaa suvun perinteitä, sillä tavalla, että suvun kirjallisuutta ja joitakin tavaroita on säilytetty ja varjeltu hyvin pitkältä ajalta. Jopa erittäin vanhoja kirjoja, kirjeitä, valokuvia jne.! Näin minä olen voinut mukavasti tutkia sukumme asioita ja esi-isieni kirjoituksia joiden kautta olen myös saanut selville suvussamme vallitsevan hengen! Jokaisessa suvussahan asustaa myös ns. oma henkensä, eli perinteet toimia, ajatella, jne.

Eli suomenruotsalainen kulttuuri on jäänne tuolta ajalta, kun Suomi oli Ruotsin vallan alla. Meidän suvustamme yksikään ei ole käyttänyt suomenruotsalaisille kuuluvia etuuksia, mitä nyt suomenruotsalainen kulttuuri yllä pitää, vaan olemme sulautuneet juuri niin kuin minun mielestäni kuuluukiin sulautua, eli muuntautua suomalaiseksi, koska meistä tuli oma kansakuntamme, Suomi.

Toki meidänkin suvustamme löytyy aina eriäviä mielipiteitä ja haluja suuntautua johonkin toiseen kulttuuriin. Näinpä osa suvustamme halusi olla ruotsalaisia, ja he muuttivatkin sitten kokonaan Ruotsiin asumaan. Mielestäni selkeä ja hyvä ratkaisu, muuttaa pois Suomesta, jos ei halunnut olla suomalainen. Toinen sukuhaaramme siis asuu ja elää nyt Ruotsissa ja toinen täällä Suomessa.

Perustelen vielä toisella perustelulla kuinka suomenruotsalaista kulttuuria pidetään jäänteenä ...

Muutin Ruotsiin asumaan. Asuin Tukholmassa ensimmäisen kerran 70-luvulla. Minulta kysyttiinkin, "Mistä maasta sinä olet tullut?" Puhuin tuolloin huonosti ruotsin kieltä ja ulkonäköni viittasi kuulemma hiukan keski-eurooppaan päin. Näinpä jouduin todella ponnekkasti tuomaan esiin, että olen tullut Suomesta. Vastaus oli heti, "Aijaa, sinä oletkin suomalainen!" Tämän saman vastauksen sai myös ystäväni, joka on täällä Suomessa täysin suomenruotsalainen. Puhuu siis äidinkielenään ruotsin kieltä. Hänkin oli Ruotsissa ja heidän silmissään aito suomalainen!

Kolmas asia tässä suomenruotsalaisessa kulttuurissa mitä olen siis todella tarkastellut on tämä meidän suomenruotsalaisten ruotsin kieli.

Ruotsissa asuessani puhuin lopulta täydellistä ruotsin kieltä. Sitten eräänä kertana ruotsalaisia ystäviäni kävi Suomessa ja he kysyivät ihmeissään
mitä tuo ja tuo tarkoitti kuulleessaan suomen ruotsia! Hämmästyin! He eivät siis kyenneet ymmärtämään kaikkea suomen ruotsista. Eli suomen ruotsi on erilainen kieli kuin ruotsin ruotsi ääntämistä myöten. Vähän samoin kuin todella perinteinen eli alkuperäinen savon kieli poikkeaa suomen kielestä!

Itse jouduin Suomeen palattuani suorittamaan ruotsin kielen tutkinnon. Ja miten minun kävikään! Hyvänen aika;- 

1980-luvulla palattuani Suomeen hain töitä Suomen Puolutusministeriön pääpaikasta, Kasarminkadulta. PLM vaati ruotsin kielestä erillisen näytön, eli kielilautakunnan tutkinnon ennen kuin sinne pääsi töihin. Menin suorittamaan tämän tutkinnon. 

Kielitutkinnossa jouduin kirjoittamaan aineen, jonka pituus piti olla määrätty määrä sivuja. Minä tyttö kirjoitin niin, että kynä sauhusi ja innolla!

Sitten kielitutkinnonpitäjä otti lopulta aineeni käteensä ja alkoi tarkastamaan sitä.

Odotin silmät säihkyen hänen kommenttejaan! Hän katsoi ja katsoi ihmeissään kirjoitustani. Näytti syventyvän siihen aina vain enenevässä määrin. Lopulta hän nosti katseensa minuun.

Katse oli kysyvä ja vaativa!

Kysymykset alkoivat lentelemään pitkin huonetta kiivaassa tahdissa, niin että olin täysin äimänkäkenä:-

Tutkinnonpitäjä kysyi minulta aika monesta kirjoittamastani sanasta, "Mistä kummasta sinä olet keksinyt tällaisia sanoja? Missä sinä tällaista olet, hyvä luoja, puhunut ja oppinut?"

Hämmästykseni oli yhtä suuri kuin tutkinnonpitäjällä. Meitä oli siis kaksi äimänkäkenä!

Vastasin hänelle, että Tukholmassa.

Hän valahti tulipunaiseksi.

Kivahti sitten minulle, "Tämä ei ole ruotsin ruotsin koe vaan suomen ruotsin koe!"

Olipa vähän niin kuin masentava kokemus:(

Sain kielikokeesta vain tyydyttävän numeron, vaikka juuri ruotsalaiset olivat kehuneet kuinka hyvin puhun heidän kieltään ja äännänkin täysin ruotsalaisittain. Heidän mielestään puhuin ja kirjoitin jo puhtaampaa ruotsin kieltä kuin he itse.

Ruotsin kieli tarttui minuun ollessani ruotsalaisten keskuudessa, työskennellessäni ja viettäessäni myös vapaa-aikani heidän kanssaan. En käynyt mitään ruotsin kielen kursseja Tukholmassa, vaan samastuin täysin heihin.
Kulttuurikin siis voi tarttua kieltä myöden.

Seuraavaksi tässä kymmenen vuotta sitten luin netistä New York Timesia.

Siellä oli hämmästyksekseni kirjoitus meidän suomenruotsalaisesta kulttuurista ja sen ylläpidosta. Kirjoitus oli pitkä, ja toimittaja oli jopa tutkinut kuinka paljon
tämä kaikki tulee pienelle Suomen maalle maksamaan! Summa kyllä alkoi puhuttelemaan minua. Hämmästykseni oli melko suuri. Ja tätä kautta ymmärsin vihan purkaukset minua kohtaan tästä suomenruotsalaisuudesta, johon en toki kuulu, vaan olen täysin suomalainen, koska isoisäni halusi ja kykeni muutautuamaan suomalaiseksi, koska maa oli silloin täysin itsenäinen maa, eli Suomi, ja oli jopa oma suomen kieli! Mikä sen hienompaa! 

New York Times´in toimittaja hämmästeli miksi köyhä ja pieni maa pitää
yllä noin suurta menoerää, mitä suomenruotsin kulttuuri nielaisee. Tätä minäkin sitten jäin miettimään, että miksi pidetään tällaisesta jäänteestä kiinni. "Eikö Suomi-neito uskallakaan täysin itsenäistyä vaan roikkuu entisessä yhä...kuin entinen vaimo." 

Kirjoitusta lukiessani olin tosi ylpeä omasta isoisästäni.

Hänen halustaan, totta kai, olla täysin suomalainen ja puhua myös oman maan kieltä!  Isoisäni ei toki rajoittanut kielten opiskelua, mutta sen hän rajoitti, että kotikieli on suomen kieli. Sitä oli kotona puhuttava! Lapset puhuivat lopulta näin ruotsin kieltä, täydellistä suomen kieltä ja koulussa he joutuivat tuona aikana lukemaan ja  oppimaan vielä saksan kielen. - Tällä kirjoituksella haluan tuoda esiin, että kieliä voi opiskella ja oppia vaikka puhuukin sitä kieltä mitä meidän Suomessa asuvien kuuluu osata puhua, eli omaa kieltämme, suomen kieltä!

Tästä tuli nyt minun vastaukseni ja tutkimukseni oman suvun tutkimuksen ja Suomen historian kautta kysymykseen mikä on tämä suomenruotsalainen kulttuuri minun näkökannastani.

Olen siis suomalainen!

http://www.youtube.com/watch?v=RE6aW-gh0BE

 

***********

 

AMMATTIASTMA

Tämä oli seuraava kysymys - ammattiastma !

Netissä on keskustelupalsta Suomi24/keskustelut/homesairaus.

Siellä tuntuu olevan suuri erimielisyys ja eripura keskustelijoiden keskuudessa.

Jotkut eivät hyväksy millään, että osalle meille kosteusvaurioista sairastuneille on yksinkertaisesti puhjennut astma, eli meidän heikoin lenkki on keuhkoputket!

Jokaisella ihmisellä on oma heikkokohtansa!

Oletko huomannut mikä se on sinulla? 

Me ihmiset olemme jokainen täysin erilaisia keholtamme, joka solulta, ja näin me myös jokainen oireilemme eri tavalla juuri elimistömme kautta myös kosteusvaurioituneissa tiloissa!

Minulle puhkesi ASTMA työpaikkani kosteusvaurioista, niin kuin teille, jotka olette minulta asiaa kysyneet.

Toiset teistä eivät ole joutuneet olemaan kosteusvaurioituneessa työpaikassa niin kauan kuin minä.  Sillä teillä ei näytä olevan vaikea-asteinen astma, vaan se jäi lieväksi. Te selvisitte! Olkaa onnellisia! Te ette myöskään olleet työterveyslaitoksen testeissä niin kuin minä olin, koska jouduin olemaan niin kauan aikaa työpaikkani kosteusvauriotuneissa tiloissa, eli monta vuotta ja lopulta päädyin ttl:n tutkimuksiin.


Astmani oli tuolloin jo kehittynyt erittäin pahaksi.

 

Näinpä minut luokiteltiin ammattitauti -nimikkeen piiriin.

 

Te, jotka nyt hädissänne kysyitte, mitä merkitsee nämä uudet kauhukuvat mitä nyt esitetään netissä, niin sanoisinpa, että kiinnittäkää huomiota näissä kirjoituksissa ja tutkimuksissa erittäin tarkkaan sanaan VOI olla. Eli varma tieto
puuttu näistä tutkimuksista, ja näin ei oikein kannata alkaa pitämään yllä mitään hysteriaa!  

 

Itse olen oppinut kantapään kautta soveltamaan elämässäni, tiedon
sellaiseen tietoon, missä ei lue sanaa voi, eli olen oppinut varmistamaan asiat, että ne ovat todella loppuun asti tutkittu, ja vasta silloin on saatu varma tutkimustieto, ja se ei sisällä sanaa voi olla. Eli hysteriaan ei kannata
alkaa!

 

Ammattitauti -nimike astma ja siihen liitettynä sana kosteusvauriot on kyseenalaistettu niin että tämä yhtälö ei kuuluisi STM:n 4.4. sosiaaliturvalain piiriin.

Olen myös kuullut, pitääkö paikkansa, että jotkut työpaikan kosteusvaurio työtapaturman uhrit = ammattiastma, ovat saaneet heti tapaturmaeläkkeen ja toiset eivät.

Näinhän ei lain mukaan toki saa menetellä, vaan jokainen työtapaturman uhri on ammattitautiluokituksen myötä, ammattiastma/työpaikan kosteusvauriot, oikeutettu saamaan tapaturmaeläke heti. Työtapaturma ja tapaturmaeläke eivät ole lottopeli! On aina kysymys ihmisen elämästä, jolla ei saa leikkiä!  >Yhteiskuntaan on työturvallisuuslaki tehty sen vuoksi että sitä noudatetaan (ei siis sovelleta) ja että työtapaturman uhrit saavat lain mukaisen avun nopeasti. Nopea ja asiallinen apu säästää varsinkin yhteiskunnan rahavaroja, sekä työtapaturman uhrin rahavaroja että hänen terveyttään.

ASTMA

- Lievä asteinen astma

- Keskivaikea astma

- Vaikea astma.

Varsinainen astma eli keuhkoastma (asthma bronchiale) johtuu hengitysteiden lihaskouristuksesta, niiden limakalvon turpoamisesta ja runsaasta limanerityksestä. Kohtauksen syynä on joko tulehdus *hengitysteissä tai *muualla.

Ammattitautiastma kosteusvaurioista sairastuneelle = >Täysin suljettu työelämästä pois!

Ammattitautiastma kampaajalle kampaamoalan tuotteista syntyneestä astmasta = > Ei voi enää tehdä töitä kampaamossa = >Työllistyy muussa ammatissa = >uudelleen koulutus. Sama pätee muun muassa leipurin ammatissa puhjenneeseen ammattiastmaan.

 

>Ammattiastma kosteusvaurioista on >ammattitauti, joka pois sulkee sinut työelämästä!

Kosteusvaurioista puhjennutta ammattiastmaa ei ole kumottu tai erikseen mainittu laissa, että se ei kuuluisi STM:n 4.4 sosiaaliturvan piiriin vuonna 1997!

Minä en ainakaan löydä lakia missä erikseen mainitaan, että tämän turvan piiriin ei kuulu ammattitautiastma, joka on kehittynyt työpaikan kosteusvaurioista.

 

Näinpä, kun siihen >ei ole laadittu erityistä >poikkeuslakia, niin jokaisen joka on sairastunut työpaikan kosteusvaurioista astmaan, ja se on sitten todettu työterveyslaitoksen testeissä ammatitaudiksi, niin lain mukaan se kuuluu STM:n sosiaaliturvan piiriin 4.4.! Ja näin ollen työpaikan kosteusvaurioista tullut ammattiastma kuuluu lain mukaan työantajan vakuutusyhtiön maksaa, heti, tapaturmaeläke, loppuiäksi vahingoittuneelle!

 

>Lait on säädetty sitä varten, että niitä tarkalleen noudatetaan!

Kosteusvaurioituneen työpaikan ammattiastmaa ei voida kumota enää sen jälkeen, kun työterveyslaitos on sen todennut, eli sitä ei voida noin vain tempaista pois ja vääristellä, muunneella toiseksi ja väittää, että olette työkykyinen muissa työpaikoissa!

 

Laki on laki ja piste!

>Pyydän teitä myös kiinnittämään huomiota siihen, että nyt kun teidät on laitettu ammattitauti -nimikkeen piiriin työpaikan kosteusvaurioista puhjenneen astman vuoksi, niin samalla teidät on suljettu pois työelämästä!

>Kuinka niin?

>Kukaan työnantaja ei ota töihin tällaisen ammattitautinimikkeen alla olevaa työntekijää.

>Miksi ei?

>Siksi että kukaan työnantaja ei voi olla 100 % varma, että juuri heidän työpaikastaan ei löydy kosteusvaurioita.

>Kukaan työnantaja ei ota sellaista riskiä, että syyllistyisi lisävammauttamaan sinua!

 

>Toiseksi työnantajat myös pelkäävät sitä, että jos ottaisivat sinut töihin, ja sinä alatkin oireilemaan heidän työpaikallaan, niin silloin syntyy valtava hysteerinen aalto muiden työntekijöiden suhteen, pelko, että työpaikka onkin kosteusvaurioitunut, ja näin työnantaja on työturvallisuuslain velvoittamana pakotettu tutkimaan asia, että työpaikalla ei ole kosteuvaurioita. Rahaa siis alkoi palaamaan ja ehkä aivan turhan hysterian vuoksi!

 


Lopputuloksena on ymmärrettävä, että ei työterveyslaitos turhaan ole antanut ammattitauti -nimikettä astma työpaikan kosteusvaurioista, eli se on turva sinulle!

>Ammattiastma työpaikan kosteusvaurioistakin kuuluu >STM:n 4.4. sosiaaliturvalain alaiseksi.

>Kuulut tuon pykälän piiriin, ja sen  kautta elämäsi on turvattu, tämän ammattitautitutkimuksen ja ammattiastman myötä!

 

Jos tätä lakipykälää ei noudateta, niin silloin yksinkertaisesti rikotaan lakia, eli tapahtuu erittäin paha rikos, jos työntekijä jätetään heitteille, eli lakia on noudatettava.

Ne jotka eivät ole saaneet työterveyslaitokselta ammattitauti -nimikettä astma työpaikan kosteusvaurioista, niin kyllä silloin heidän astma ei ole päässyt niin pahaksi vielä, että ei kykenisi töihin. Tällainen henkilö myös saa uudenkin
työpaikan tarpeen vaatiessa, kun hän ei siis todistettavasti ole sairastunut niin pahasti, että olisi ammattitauti -nimikkeen alla. Näinpä tällainen ihminen myös sijoittuu uuteen työpaikkaan, koska häntä ei ole ns. leimattu vammaiseksi. Eli minä tällöin unohtaisin kaiken ja siirtyisin tekemään ja jatkamaan hyvillä mielin töitä, sillä pääsinhän pelkällä säikähdyksellä ... !

 

Ammattitauti -nimike työpaikan kosteusvaurioista astma on siis hyvin tarkkaan harkitty ammattitauti, ja näin ollen se menee STM:n 4.4. sosiaaliturvan piiriin, ja näin työntekijän pitää tämän lain mukaan saada heti tapaturmaeläke.

 

Tämä on siis erikseen säädetty ammattitautilaki, joka koskee myös työpaikan kosteusvaurioista syntynyttä astmaa eli ammattiastmaa.

Lisään vielä, että minä kuulun tuon lain piiriin, sillä jouduin tuon lain
alaiseksi >vuonna 1997<, eli silloin työterveyslaitos laittoi minut ammattitauti -nimikkeen piiriin > eli STM: 4.4. sosiaaliturvan piiriin, ja silloin tämä laki oli voimassa!

>En tiedä onko tuon jälkeen tämä STM:n 4.4. sosiaaliturva muutettu, mutta meitä, jotka olemme ammattitauti -nimikkeen >saaneet vuonna 1997 muutos >ei missään nimessä koske!

STM: 4.4. SOSIAALITURVA

Sosiaalipoliittisten tukitoimien tarkoituksena on mahdollistaa astmaa sairastavan tehokas hoito sekä turvata arkielämän yleisiä edellytyksiä.

Ammattiastmapotilaan sosiaaliturva on parempi kuin muiden astmaan sairastuneiden.

(Edellä mainittu koskee, totta kai, myös meitä työpaikan kosteusvaurioituneissa työtiloissa sairastuneita ammattitauti -nimikkeen alla olevia, eli tässä kohtaan ei
ole säädetty erillistä poikkeuslakia, eli yksikään vakuutusyhtiö ei voi kumota tätä kohtaa tässä laissa. Ja pyydän ottamaan huomioon, että ei kosteusvauriotyötapaturman uhreille olisi muuten edes annettu ammattinimikettä ammattiastma, eli ammattitauti, jos emme kuuluisi tämän lain piiriin. Eli näin ollen meille ei olisi annettu lainkaan ammattitauti -nimikettä. Tämä pitää ottaa tarkkaan huomioon.)

Ammattitaudin selvittämisestä aiheutuneet tarpeelliset tutkimuskulut korvataan. Muita lain määräämiä korvausmuotoja ovat sairaanhoitokulujen korvaus, päiväraha, TAPATURMAELÄKE, haittaraha, perhe-eläke, invalidihuolto, hautausapu ja särkyneiden apuvälineiden korvaus.

*****

Ja jokaisen joka hakee tapaturmaeläkettä on oltava itse tarkkana, että ei missään kohtaan ole tullut vääriä tietoja, eli itse pitää aina tarkistaa kaikki paperit vaikka juristisi hoitaisikin asiaa, sillä sinä itse tiedät tapahtumien kulun parhaiten.

Minulle esimerksi oli päässyt saattumaan sellainen virhe, että tapaturmalautakunta ilmoitti minun saaneen jo tapaturmaeläkettä
vuodesta 1996 syksyyn 1997. Tämä tieo oli täysin virheellinen. Minun työtapaturmani tuli ilmi elokuussa vuonna 1995. Työterveyslääkäri
totesi sen PEF-mittausseurannalla ja ilmoitti tuolloin, että minulle on puhjennut astma työpaikan kosteuvaurioista. Meidän virastotaloa sitten korjattiinkin, mutta siitä ei tullut käyttökelpoista, niinpä se purettiin maan tasalle.

Tapaturmalautakunta ei ollut lainkaan huomannut, että en siis ollut saanut >tapaturmaeläkettä, vaan olin saanut vain >haittarahaa ja se on aivan eriasia. Vv. 1995-1997 olin ollut töissä ja välillä ja vain pätkittäin sairaslomalla sekä työterveyslaitoksen tutkimuksissa sitten vuonna 1997.

Kirjoitin tämän teille tiedoksi, että virheitä pääsee aina syntymään, koska me kaikki olemme erehtyväisiä ihmisiä, eli näin kannattaa itse olla koko ajan tarkkana asioista, kun alkaa anomaan tapaturmaeläkettään.

http://www.youtube.com/watch?v=2-XvkdHtjSI&feature=related

 

Sinua tervehtien,
Maria

 

 

J.K. Toivottavasti seuraavassa oleva asia toteutetaan ripeästi! Erinomainen ehdotus!

http://www.uusisuomi.fi/raha/87859-bjorn-wahlroos-tyrmaa-kehitysavun-%E2%80%9D50-vuotta-rahaa-kankkulan-kaivoon%E2%80%9D