Yhteystiedot

Maria Ärje
Kirkkotie 5
41770 Leivonmäki
Joutsa

FINLAND



Share |

Kauhun Lamaannuttama.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kaavoitus

"Olenko niin kauhun lamaannuttama, että en pysty enää suhtautumaan asioihin normaalilla tavalla?", mietin kiivaana.

"Sä olet rikollinen! Pidä suusi vain kiinni!" Tuo lause jäi kauhukseni korviini soimaan.

Olen kauhun lamaannuttama.

"Kas siinäpä on minun tämän päivän ihmisoikeuteni.", tuumailin, 

"Minulle näköjään katsotaan voivan tehdä ja puhua ja käyttäytyä miten vain? Vai onko tämä suomalaisten tyyli käyttäytyä tänä päivänä? Ei ennen ollut tällaista silloin, kun asuin Helsingissä. Sain osakseni aina hyvää ja kunniallista kohtelua. Oli läsnä kolme tärkeää asiaa, "Rakkaus-Harmonia-Kunnioitus." Onko maailma ja ihmiset muuttuneet? Vai mitä ympärilläni tapahtuu?


Katsoin taloni rajaa äimänkäkenä.

Mietin, "Miten kummassa tuo rajalle laitettu sireeni kasvaa oudon hanakasti kohti pihaani. Leviää ja leviää pihalle ja raja peittyy. Katkaisin syreenipensaita kesällä, jotta ei villiinny koko pihani. Ja nyt koko raja on täynnä syreenipensasta ja hopealehtistä puun alkua. Kas kummaa!"

Naapurin talossa asui aikaisemmin ulkomaalaisia kesäasukkaita. Näinpä rouva ja herra eivät voineet tietää Suomen lakia, miten Suomessa voi naapureitten välisellä rajalla puuhastella.

Kerroin heille, että Suomessa vallitsee laki, että rajalle, jos haluaa laittaa jotain pensasaitaa, niin kuuluu neuvotella ensin naapurin kanssa, eli ilman naapurin lupaa ei saa alkaa laittamaan mitään.

Syreenipensas ilmestyi kumminkin. Olivat näköjään unohtaneet vallitsevan lain. Hämmästyksekseni se alkoi leviämään vauhdilla tontilleni kohti pihaa.

Naapuri vaihtui.

Rouva esitteli itsensä ja tuumasi sitten, "Niin minun siskoni on sairaanhoitaja ja silläkin oli kosteusvaurioista astma, mutta ei se työkyvyttömäksi tullut ja jäänyt kotiin makoilemaan."

http://www.google.com/search?q=

mauri+pekkarinen+vaimo+kuva&hl=

fi&rls=com.microsoft:fi:IE-SearchBox&rlz=

1I7ACAW_fi&prmd=ivnso&tbm

=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ei=

yt9FTov9JYbBswazr6y3CQ&ved=

0CCAQsAQ&biw=1600&bih=567

Hämmästyin jälleen!

"Mitä tämä rouva puhuu nyt!?"

- Ovatko kaikki suomalaiset jo sairastuneet kosteusvaurioista astmaan, sillä hän ei voinut tietää, että minä olin työtapaturman uhri juuri työpaikan kosteusvaurioista. Ammattiastmaatikko! Vai tiesikö?"

Seuraavan kerran, kun rouva tuli minua vastaan ja tervehti, niin hän ihmetteli minulle, "Et kai sinä noiden naapureiden, noiden kahden naisen, vuoksi siivoa tätä katua?"

"Asumme keskellä kirkonkylää ja minä pyrin omalta osaltani pitämään taloni etuosankin, eli tämän kadunkin kohdan siistinä.", vastasin hänelle.

Rouva meni vaitonaisena pois.

Sitten eräänä kesäpäivänä juttelimme talojemme raja-asiasta.

Selitin hänelle, että tässä on tullut virhe, kun edellinen naapuri
ei tiennyt Suomessa olevaa rajalakia, ja näinpä he vahingossa laittoivat tämän syreenipensaan tähän rajalle.

Tarkensin hänelle, että naapureiden on hyvä yhdessä neuvotella silloin, kun rajalle jompikumpi haluaa laittaa jotain. Neuvottelemalla saadaan molempia osapuolia miellyttävä raja-aita.

Tänään pyrin toistamiseen neuvottelemaan rajasta, mutta hämmästyksekseni sain vastauksen, että jo tuomittuna, oh, rikollisena naisena, sinun on parasta pitää suusi kiinni raja-asioistakin, ja pyrkiä olemaan vain vaiti täällä!

*****

Illalla näin naapurin rouvan ja huuhdahdin, "Hyvää iltaa rouva. Pitäisikö meidän keskustella tästä tonttimme rajasta, että yhteistuumin rakennamme siitä molempia miellyttävän?"

Rouva sanoi, "Kaikkia sitä kuuleekin! Pidä sinä suusi kiinni, rikollinen nainen! Minä teen juuri niin kuin teen. Kaikkia sitä!"

Hämmästyin ja loukkaannuin syvästi.

"Kuinka hän nimittää minua nyt rikolliseksi? Missä miljöössä minä asun?

"Suomessa on myös rajaa koskeva laki, jota kuuluu noudattaa. Ja on molemmille osapuolille hyvä noudattaa tätä rajalakiakin, sillä näin ei pääse syntymään riitoja.", vastasin hänelle.

"Kaikkia sinä höpötät! Mikä sulla nyt on?"

"Niin, katsos, kun minä olen keuhkovammainen, niin näin ollen en jaksa, enkä voi olla koko ajan rajaa hoitamassa. Syreenipensashan  oudosti versoaa minun tontille pihaa kohti. En minä muuten tuumailisi tätä raja-asiaa."

"Kuule pidä sinä suusi kiinni ja mene siitä sisälle. Sillä kohta nostan metelin, koska talosi on liian lähellä rajaa! Mitäs nyt sanot?"

OH! Onko?

Järkytyin!

Sinun pitänee tehdä reklamaatio asiasta ja pyytää henkilö, joka tutkii, onko taloni todella liian lähellä rajaa?

Minä katson, että en ole vastuussa tästä asiasta, sillä olen ostanut tämän talon. Talon sijainnista nähtävästi on vastuussa Leivonmäen kunnan teknillinen toimisto, eli sen aikaiset kunnan työntekijät, jolloin talo on rakennettu tähän. Näin minä oletan, mutta en toki ole varma asiasta. Sinä voit tehdä reklamaation, että taloni on liian lähellä rajaa. Näinpä tämäkin asia selviää! 

Tämä asia ei kumminkaan oikeuta kumpaakaan tekemään rajalle mitä sattuu. Eikö niin?

Tähän raja-asiaan liittyy toinenkin seikka kuin vain pusikot.

1990-luvulla paljastui ikävän sorttinen asia.

Eräs helsinkiläinen rouva peri sukunsa talon maaseudulta.

Lopulta hänelle paljastui, että tontista oli naapuri valloittanut puolet.

Rouva vei naapurin käräjäoikeuteen.

Hän otti asianajajan ja asianajajalla oli tuttu ympäristökeskuksessa, joka lähetti oman alansa kaverin tarkistamaan rajan.

Paljastui, että jopa paikallinen maanmittaustoimisto oli mennyt tekemään uuden kartan, että naapuri todella omisti sen.

Käräjäoikeudessa naapuri ilmoitti, että talon omistanut noin 87-vuotias
leskirouva oli lahjoitanut tontista puolet hänelle.

Paikallisen pikku käräjäoikeuden käräjätuomarin nuija heilahti!

Asia on loppuun käsitelty!

- Naapuri voitti, kun oli paikallinen.

Perijärouva kun oli Helsingistä niin jäi juristinsa kanssa altavastaajaksi.

Siinäpä saivat ihmetellä äimänkäkenä suomalaista oikeustajua -oikeudenistuntoa.

"Olipa outoa!", tuumaili helsinkiläinen rouva asianajajalleen, "Missä on lahjakirja?  Eikö noin arvokkaasta lahjoituksesta olisi pitänyt mennä veroakin?"

Juristi tuumasi rouvalle, "Ei tälle asialle enää voi mitään. Suomalainen käräjäoikeus pitää aina paikallisten puolia. Katsos siellä on paikalliset lautamiehetkin. Ei tätä asiaa kannata enää puida. Maanmittaustoimisto on osallistunut rikokseen."

"Alkuperäinen kartta on kultaakin tärkeämpi."

*****

"Eikö ole aikamoinen tarina?" Kysyin naapurin rouvalta.

Huomasin hämmästyksekseni, että hän oli aivan kuin ei olisi edes kuunnellut mitä kerroin. Vaivasiko häntä noin paljon se seikka, että taloni olisi muka liian lähellä rajaa?

Lopulta hän alkoi puhumaan.

"Pikku juttu tuo mistä puhut. Suurempi asia on tuo, että talosi on liian lähellä rajaa!"

http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=10004

Hämmentynein mielin tuumasin, "Taidan olla jo niin kauhun lamaannuttama, että en pystynyt enää suhtautumaan tähänkään asiaan normaalilla tavalla enkä millään tavalla. Onpa karmeaa, että taloni on nyt sitten havaittu olevan liian lähellä rajaa? Ja mitä nyt tapahtuu talolle ja minulle?"

"Entä onko tämä suomalaista neuvottelutyyliä vaihtaa aihetta?"

Ei neuvotella!

Mieluummin riidellään niin, että keksitään tyystin toinen aihe.

Ei edes pidättäydytä siinä aiheessa loppuun asti, mistä piti neuvotella? Vaan aletaan puhumaan tyystin toisesta asiasta. Näin saadaan asiat mukavasti sekaisin ja asiat jäävät hoitamatta.

Ensin olisi pitänyt neuvotella raja-asia molempia tyydyttävään tulokseen. Vaikka mukavasti kahvikupposen ääressä rupatellen ja neuvotellen.

Olisimme voineet neuvotella, "Miten saamme rajan niin, että se miellyttää molempia? Ja on kaunis molempien mielestä. Tämä vaikuttaa myös koko kylän miljööseen."

http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=10004

Tämän jälkeen hän olisi voinut sanoa, että taloni on rakennettu liian lähelle rajaa. Ja tuoda ilmi, miksi tämä seikka, niin kovin häntä vaivaa.

Katsoin kuinka kaukana hänen talo on rajasta, entä toisten naapureiden, ja tuumailin, että ei tämä ole sen kummemmin lähellä rajaa, kuin hänen talo ja hänen >ulkorakennuksensa seuraavan naapurin rajaa, tai muiden naapureiden suhteessa toiseen taloon.

Onko suomalaisten tyyli sellainen, että kylässä täytyy ottaa yksi ihminen, jota aletaan sortamaan, jotta tunnetaan, MINÄ olen jotain, minä olen parempi, kauniimpi ja totta kai älykkäämpi ja sivistyneempi. MINÄ.

- Vai johtuneeko tämä siitä, että jotakin henkilöä ärsyttää se, että minulla on AMMATTIASTMA, kun jokaisen suusta tulla tupsahtaa, niin tietävää tietoa astmasta!?

"Minullakin oli astma, mutta jätin lääkkeet pois eikä se enää vaivaa. Lopulta minulla todettiinkin hengenahdistuksen johtuvan sepelvaltimotaudista."

Nyt oikein rukoilen, että minulle ei tulla enää osoittamaan millään muotoa, että minulla ei olisi ERITTÄIN VAIKEA AMMATTIASTMA.

PEF-mittaukset on se, joka puhuu astmani puolesta ja myös Lääninlääkäri Helena Mussalo-Rauhamaa on käynyt läpi kaikki terveyspaperini, ja ilmoitti virallisesti minulle, "Kyllä Sinulla Maria Ärje on ammattiastma." Tuota pitää jo uskoa. On niin korkeatasoinen lausunto.

 

Astma.

Me ihmiset emme voi puhua huolimattomasti astmasta toiselle ihmiselle ja varsinkaan silloin, jos on ollut hyvin lievä astma, sillä kukaan ei voi tietää, kuinka vammauttava astma toisella ihmisellä voi olla, ja kuinka rajoitettua hänen elämänsä on vaikean astman kanssa.

Pitkäaikaissairas astmaatikko, jolla on ollut useita vuosia astma, ei siis voi jättää noin vain pois astmalääkkeitä.

Jos hän jättää hän tukehtuu välittömästi, kuolee, koska lisämunuaiset tuottavat omaa kortisonia ja  ovat tottuneet sen  lisäksi saamaan kemiallista kortisonia, näin  tapahtuu niin sanotusti "takaisin potku", joka saa aikaiseksi tukehtumisen, kun yhtäkkiä jättää astmalääkkeet pois. Vaarallista!

On vaarallista alkaa maalikon esittämään huippu keuhkotautilääkäriä.

Kirjoitan nyt oman kokemukseni kautta, sillä eräs henkilö manipuloi minut, "Jätä heti astmalääkkeet pois sillä ne tappaa sinut!" Näin jätin ja meinasin
tukehtua siihen paikkaan. Suuri määrä kortisonitabletteja näytti pelastavan minut tukehtumiselta. Tästä seurasi myös se, että terveyteni romahti, niin huonoksi, että se ei ollut koskaan ollut niin huono. En vieläkään ole päässyt siihen kuntoon, mitä olin ennen kuin menin jättämään lääkkeet pois.

Nyt näyttää olevan joku outo virus, joka menee suusta suuhun, ja tulee minun korviin, "Ei sinullakaan ole astma. Jätä lääkkeet pois! Ota mieluummin luontaistuotteita."

Minä  luotan >100 % >Lääketeollisuuteen, sillä olen myös allerginen, ja mikään ei ole vaarallisempaa kuin alkaa allergisena testailemaan ilman mitään tietoa >luontaislääkkeitä.

Jokaisella on toki vapaus hoitaa itseään niin kuin haluaa - siis minullakin.

Alla taulukko, mistä voi katsoa, minkä tasoisia astmasairauksia meillä voi olla.

Astmaa sairastavien jakauma taudin vaikeuden mukaan:

> Hyvin vaikea 2 %. Invalidisoiva sairaus. Henkeä uhkaavia kohtauksia.
 
> Vaikea 18 %. Hengitys vinkuu päivittäin, yleiskunto on huono, sairaus rajoittaa elämää, öisin vaikeita astmaoireita.

> Kohtalainen 20 %. Astmaoireita päivittäin, mutta oireilussa ei huomattavaa vuorokausivaihtelua. Potilas välttää liikuntaa, öisin ajoittain oireita.

> Lievä 20 %. Oireita kausittain. Toimintaa rajoittavia oireita 2-3 kertaa viikossa.

> Hyvin lievä. 40 % Ajoittaista yskää ja hengityksen vinkunaa, josta ei suurta haittaa.

Luotan siis 100 % >Lääketeollisuuteen. Lääketeollisuus on mukana omalta osaltaan tänä päivänä jo silloin kuin me synnymme. Kumarran Lääketeollisuutta sillä siihen liittyy aina tiiviisti myös >Lääketiede, joka tutkii sairauksia ja Lääketeollisuus tulee silloin jo avuksi siis tutkimustyön alkaessa.

*****

Tuomittu.

Olen tuomittu jatkuvasti siitä, että jouduin ihmisoikeusrikoksen uhriksi, jonka niittasi lopullisesti Jyväskylän käräjäoikeus. Sakot sain minä. Rikoksen Uhri.

Kysyin ystävältäni, "Mikä puuttui Käjäoikeuden oikeudenistunnon tuomiosta?"

Hän ei osannut vasta.

"Teko!", vastasin minä ja sen näyttö.

 

Enkeli.

"Nyt minä olen kylän enkeli!", tuumailin ystävälleni, "Katsos joka kerta kun kylässä tapahtuu jotain, niin polliisit ryntäävät pihaani. Olen kuin Helvetin Enkelit.

Eräs kerta joku oli tehnyt ilmoituksen, "Maria Ärje on tehnyt itsemurhan." Itse olin vaipunut tuona iltapäivänä syvään uneen. Olin kuitti. Unessa näin unta sodasta ja sitten kuulin jotain jytinää. Olin nähtävästi unen ja valvetilan rajamailla. Luulin sodan syttyneen. Pommikoneet!

Sitten kuulin jytinää taloni takaosasta.

Heräsin! Sydän tykyttäen!

Yritin unen turruttamana haparoida aamutossuja jalkaani, mutta jalkani eivät osuneet niihin, ja jytinä koveni.

Silloin uneliaassa mielessäni välähti. Herra Jumala! Minut ryöstetään nyt!

Ryntäsin taloni takaosaan tarkoituksena pelastautua ryöstäjiltä niin, että onnistun estämään ryöstäjät nojaamalla ulko-oveen.

Tätä en ehtinyt tekemään, sillä ryöstäjien ryntäys oli niin voimaa täynnä, että kaksi ovea paukahti samantien pesuhuoneen lattialle.

Melkein sormeni meni mukana. Olin kauhuissani kuinka monta ihmistä tuli ryöstämään minua.

Hyvä Luoja!

Mieslauma ryntäsi sisään. Tempaisi minut mukaansa ja raahasi kas työhuoneeseeni. Istuttivat minut tuoliin eivätkä puhuneet mitään.

Minä tuumailin itsekseni, "On tämä nykyajan toiminta oudon hidasta. Tehokkuus puuttu jo ryöstämisestäkin. Kas vain! Ennen vanhaan ryöstäjät olisivat rynnänneet suoraan tavaroiden kimppuun ja niitä olisi viety rivakkaan tahtiin pois talostani. Nyt nämä tämän päivän varkaat! Mitä ne tekevät? Istuttavat minut ensin tuoliin, ja sitten hitaanlaisesti tsiikailevat taloani, että mitä ryöstää. Pitääkö näitä alkaa neuvomaan vai auttamaan ryöstössä, kun eivät osaa toimia tehokkaasti?"

Lopulta yksi miehistä ärähti, "Annappa se sormesi tänne!"

Ojensin sormeni, tyylikkäästi aivan kuin saisin käsisuudelman, missä oli kultasormus timantteineen.

"Näinkö ne alkaa ryöstämisen?! Yhdestä sormuksesta!"

Hämmästyin!

Sitten tapahtui outoja.

Mies otti neulan ja yritti pistää sormenpäähäni. Eikä puhunut mitään. Minä ajattelin kiivaana, "Oh, nyt ne huumaa minut ensin ennen kuin alkavat ryöstämään. Onpa nämä outoja ja avuttomia jopa ymmärtämättömiä. Olisin voinut auttaa niitä."

Vetäisin sormeni pois ja meinasin alkaa ohjeistamaan, että ei näin kuulu ryöstöä tehdä, minä voisin jopa auttaa ryöstämisessä. Ja saavat toki viedä kaiken mitä tarvitsevat ja tarve vaatii.

Sitten toinen mies ärjäisi, "Annappa vain pistää siihen sormeesi!"

Ei auta muu kuin suostua huumattavaksi, ajattelin minä, outoa on tämä nykyaika.

Mies pisti sormenpäähäni.

Ja katsoi sitten muita ja sanoi hämmästyneenä, "Ei tämä mitään ole ottanut?"

"Mitä nämä meinaa?" Kuuntelin hämmästyneenä.

Lopulta sain kysyttyä, että mikä heitä vaivaa, kun mitään ei ala tapahtumaan?

Sitten eräs heistä sanoi, että olen tehnyt itsemurhan.

"Voi pyhä jysäys!"

"En ole!", sanoin minä vakuutellen asiaa.

Toinen väitti, "Kyllä sinä olet!"

Nyt menin jälleen kauhun lamaannuttamaan tilaan. Katsoin kehoani?

"Mitenkä minusta tuntuu, että olen elossa ja kehossani. Vai olenko kuollut ja olen kehoni ulkopuolella henkenä. Miten tämä nyt oikein on? Mikä on kuolleen ihmisen ja elävän ihmisen välinen ero?"

"Kyllä sinä olet tehnyt itsemurhan! Näytäppä sitä kännykkää!"

Voi luoja! Puhuuko hän minulle kuolleelle vai toiselle ihmiselle? Tosin henkenä otin kännykkäni ja ojensin sen miehelle.

No niin katsotaanpa, mitä täällä lukee! Katsos olet kirjoittanut tuttavallesi ja lopussa lukee, "Ikuisesti hyvästi." Tämä todistaa täysin, että olet tehnyt itsemurhan!, kuului jytinä vierestäni.

Hyvä luoja!

"Eikö tuo olekaan tarpeeksi kaunis lopetus, kun lopettaa nettituttavuuden?" Äimistelin minä. "Olisiko pitänyt lopettaa vielä runollisemmin?"

Samalla olinkin runopinkkani vieressä ja aloin ryöstäjille esittämään runouttani.

Luin erästä runoa autuaallisesti ja odotin jotain hyvänkin sorttista kommenttia, kun sain luettua runoni loppuun asti. Mitään ei kuulunut. Oliko runoni noin vaikuttava? Nostin katseeni hitaan arvokkaasti pois runovihkosestani, ja hämmästyin. Eihän täällä ole enää ketään! Minne ne hävisivät?

Hyvä Luoja!

Miten ne on jo pihalla?

Menikö ne samantien pihalle, kun aloin lukemaan runouttani. Vai miten tässä kävi? Ja kas onko yhdellä oikein  poliisiasu päällä?

- Seuraavana päivänä soitinkin paikalliselle poliisiasemalle ja kysyin, mitä oikein on tapahtunut. "Mitä? Itsemurhako?"

"Kyllä tämä on ilmi selvä itsemurha! Tuo viestin loppuosa kertoo totuuden." Vastasi poliisi vakaalla äänen sävyllä.

"Mutta minähän olen elossa!"

"Nojaa, se oli sitten itsemurhayritys! Kirjataanpa tänne, että yritti itsemurhaa."

Hyvä poliisi, mitä te nyt puhutte?

"Kyllä tämä oli ilmi selvä itsemurhayritys. Turha yrittää pyrkiä kumoamaan tätä asiaa!"

Puhelu loppui.

Olin tehnyt itsemurhan, tai nojaa, lopulta yrittänyt itsemurhaa.

"Menipä taas väärin koko ratkaisu.", tuumailin itsekseni ja tuijotin kohti taivaanrantaa, jossa punainen pallo näytti olevan kuin tulessa.

"Todistusaineisto? Mikä se oli?" Puuttui yrityksen teko.

Jos väitetään, että joku yritti itsemurhaa, niin silloin hän on joko tällännyt hirttonarun kattoon. Narussa on solmu, mihin voi puikahtaa, ja narun alla on tuoli. Nyt voidaan todistaa, "Yritit itsemurhaa hirttäytymällä." = Näyttö.

Entä toinen vaihtoehto. "Nainen on ottanut yliannoksen lääkkeitä ja tällöin nainen makaa sängyssä hievahtamatta. Pääkään ei nouse katsomaan, ketä tuli sisään, vaan hän makaa elottomanoloisena, ja joudutaan heti soittamaan ambulanssi, jos halutaan pelastaa itsemurhan tekijä. = Näyttö.

Suomessa, mitä täällä pyritään tekemään ja näyttämään minkälainen ihminen minä oikein olen. Entä miksi minusta tehdään aina vain perättömiä itsemurhailmoituksia itsemurhailmoituksen jälkeen? Ketä ja mitä tuo palvelee? "Ohhoijaa!", minä en ikävä kyllä tule koskaan edes harkitsemaan itsemurhaa. Periaatteeni estää moisen teon.

http://www.teosofia.net/teos/hpb/hpb_karma.htm

Eräs kerta kaksi poliisia ryntäsi kotiini aseet kädessä. Yrittivät väkisin raahata minut, kas, yöpaitasilla poliisiautoon. Mietin, "Kyläläiset eivät pidä minusta ja täällä näyttää olevan vielä entisaikojen tapa, "Heivataan epämiellyttävät kyläläiset suon pohjaan. Sieltä kun niitä ei löydä. Ufo vei mennessään." Kansanperinne se pitää säilyttää.

"Koti on turva." Vai oliko se niin, että? "Turvakoti on turva."

 

"Elämä on ihmeellisempää kuin tarina."

http://www.youtube.com/watch?v=IuTUMD-WzlM&feature=related 

                                                                             12.8.2011